E-böcker Vetlanda bibliotek

Sotaa edeltävällä ajalla Alinalla on haaveita paremmasta elämästä, verrattuna, kurinalaiseen lapsuuteensa. Alina haluaa unohtaa ja mennä elämässä eteenpäin. Alina rakastuu.
”Hän on kuin Väinämöinen, lumoaa soitollaan” -Alina kertoo rakastetustaan, Aarosta. Liikekannallepano vie puolison useiksi vuosiksi rintamalle etulinjaan taistelemaan.
Alina taistelee omaa sotaansa epävarmuudessa lapsiparven kasvaessa. Kaikki suunnitelmat ja haaveet ei toteudu sodan jälkeisenä aikana. Alina etsii ilon pilkahduksia lapsista, auttavista naapureista, sekä kirjoista ja musiikista. Isä ja naapurin setä ylistävät miehuuttaan. Merkkipäivät vietetään ja taloja katetaan, talkoilla. Isä-poikasuhde joutuu joskus koetukselle. Äitikään ei ymmärrä, kun lapsi oppii piirtämään ruman kuvan. Puolison yllättävä poismeno on suruista suurin. Apua ja ymmärrystä ei tule mistään suunnasta, vaan vinoilua ja pilkkaa. Vanhimmat lapset ottavat taloudellisen vastuun. Surujakin tulee yllättäen.
Lasten kasvettua aikuiseksi, Alina muuttaa itseään ja elää niin kuin haluaa. Hän pääsee näkemään ja kokemaan haaveilemansa kaukomaat, lopetettuaan suremisen asioista, joita ei voinut muuttaa. Mukaan tulee uusia ystäviä ja paikkoja. Haminalahden kalavedet unohtuvat ja kesällä mietitään seuraavan talven lomapaikkaa matkaystävien kanssa.
Olen kirjoittanut tätä kirjaa” naurussa- suin” ja kyynelten läpi. Nuorten täytyy tietää, ettei ollut mäkkäriä, eikä kännyköitä. Vanhempien sana oli laki.
Lämpimät kiitokset kirjoittamisen ohjaajalle Taija Tuomiselle ja Oikolukija Hellevi Karppiselle, sekä kannustavalle viiteryhmälle. Kiitos sukututkimuksesta ja kuvien käsittelystä Jarmo Eskeliselle. Kiitän myös valokuvien lähettämisestä Jalkasen veljeksiä, Erkkiä ja Valtoa, sekä Marianna Falkenbergiä. Sähköpostini kaappaus ja kuvakaappaus vei osan kuvista, ennen lähettämistäni kirjan taittajalle. Lämmin kiitos rakkaalle tyttärelleni Suville Sukupuusta, jossa meidän sisarusten nimien yläpuolella on lapsiluku omenina, viides sukupolvi perhosina. Lämmin kiitos rakkaille, vävylleni Matille ja tyttärelleni Tuulalle, sekä puolisolleni Auvolle logistiikasta.
Paula Hyttinen-Mikkonen